• Monikulttuurisuus brittiläisessä koululaitoksessa
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Monikulttuurisuus brittiläisessä koululaitoksessa

Opetushallituksen järjestämällä kurssilla "Cultural Pluralism and Education" Manchesterin yliopistossa Englannissa (25.-29.11.1996) tarjoutui erinomainen tilaisuus monikulttuurisuus-aiheen opiskeluun. Monikulttuurisessa ympäristössä toteutetut asiantuntijaluennot ja vierailukäynnit paikallisiin kouluihin valottivat selkeästi muun muassa sitä, miten etniset vähemmistöt on huomioitu (tai jätetty huomioimatta!) Britannian koulutuspolitiikassa aina toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta tähän päivään. Yhtenä luennoitsijana toimi professori Gajendra K. Verma, joka on osallistunut monikulttuurisuutta käsittelevään tutkimustyöhön jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Luennoissaan Verma kiinnitti huomiota muun muassa seuraaviin asioihin:

Brittiläistä yhteiskuntaa tarkasteltaessa historiallisen taustan huomioiminen on välttämätöntä; siirtomaa-ajan imperiumi on edelleenkin yhteiskunnan rakenteissa. Toisen maailmansodan jälkeen maassa tarvittiin työvoimaa, jota saapui kaikista kansainyhteisön maista - niin Afrikasta kuin muualtakin. Britannian monikulttuurisuudella on siis sen siirtomaamenneisyydestä johtuen pitkä historiallinen tausta. Maan väestöstä 3,5 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin ja esimerkiksi Manchesterin 1,5 miljoonaisesta väestöstä kuusi prosenttia eli liki 100 000 asukasta kuuluu näihin etnisiin ryhmiin. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna professori Verma kertoo hieman huvittuneena ihmettelevänsäkin sitä, että Suomessa, jossa viisimiljoonaisesta väestöstä vain reilu prosentti on maahanmuuttaneita ulkomaalaisia, ollaan niin kiinnostuneita monikulttuurisuudesta.

Vaikka Britannia on monikulttuurinen maa, Verman mukaan se ei ole sitä aidosti: niin poliittinen, uskonnollinen kuin kulttuurinenkin moniarvoisuus on jäänyt toteutumatta. Suomi - joka paitsi historiansa myös tämänhetkisen tilanteensa puolesta on monikulttuurinen maa - on rakenteellisesti demokraattinen. Britanniaan verrattuna Suomessa vallitsee niin taloudellinen, sosiaalinen kuin koulutuksellinenkin tasa-arvo. Englanti on vahvasti luokkayhteiskunta, jossa Verman mukaan ei ilmene edes pyrkimyksiä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Holistinen näkemys on jäänyt saavuttamatta - toisin sanoen ei ole ymmärretty sitä, että jokaisella kulttuurilla olisi myös jotain annettavaa. Verman mielestä tasa-arvon tulisi olla perusasia - hyvänä mottona voisikin olla "jos ymmärrän itseäni ymmärrän myös muita".

Verman mukaan Kanada on ainut maa, jossa koulutuksessa todella huomioidaan monikulttuurisuus. Viime kädessä tämän varmistaa siellä toimiva - muuten ainut maailmassa - monikulttuurisuusministeri. Britanniassa lähdettiin aikanaan liikkeelle ajattelusta, jonka mukaan ulkomaalaiset tuli sulauttaa valtaväestöön. Vieraista kulttuureista tulleille opetettiin mahdollisimman voimallisesti englantia, jotta he sopeutuisivat ja selviäisivät juuri englantilaisessa yhteiskunnassa. 1960-luvuilla kouluissa ilmeni jopa käytäntöjä, joiden mukaan lapset eivät saaneet käyttää omaa äidinkieltään edes välituntien aikana - saatika että heille olisi opetettu omaan kulttuuriinsa ja taustaansa liittyviä asioita. Vierasmaalaisten lasten oppimisvaikeuksia kyllä ihmeteltiin, mutta niitä ei ymmärretty liittää käytössä olleisiin opetussuunnitelmiin, jotka henkivät siirtomaa-aikaista ajattelua ja asenteita.

Verma painottaa sitä, ettei mikään vähemmistöryhmäkään voi olla koskaan homogeeninen. Yksilöllisyys tulisi aina huomioida opetussuunnitelmienkin tasolla. Erityisesti vierasmaalaisten kohdalla olisi muistettava, että juuri identiteetti ja sen muodostuminen on keskeisessä roolissa myös oppimisessa; oppimistulokset paranevat itsetunnon ja -luottamuksen kasvun myötä. Muutoksen aikaansaamiseksi Verma peräänkuuluttaa kollektiivista vastuuta. Erityisen keskeisessä roolissa muutoksen toteuttamisen suhteen hän näkee päättäjien ohella koulun ja sen henkilöstön rehtoreineen ja opettajineen. Vaikka Britanniassa siirryttiin -70-luvun loppupuolella virallisesti integraatioajatteluun - kulttuurien ja erilaisuuden arvostamiseen - on rasismi kouluissa edelleen vallalla. Esimerkiksi manchesterilaisessa koulussa murhattiin muutamia vuosia sitten muslimipoika. Tapahtuman seurauksena syntyneestä kriittisestä kansanliikkeestä huolimatta hallitukset ovat esteenä muutoksen toteutumiselle. Opetussuunnitelmien tasolla tämä ilmenee siten, että esimerkiksi historiaa opetetaan ainoastaan brittien näkökulmasta: kerrotaan brittien voitoista ja uroteoista kun taas muiden kansojen kokemukset ja kohtalot jätetään huomiotta.

Verma toteaa, että kaikenlaisten erojen kanssa sovussa eläminen yhteisellä maapallollamme olisi ihanne. Todellisuus on kuitenkin toinen; kaiken aikaa kansainvälistyvässä maailmassa kääntöpuolena on voimistuva kansallisuusajattelu. Paitsi että ennakkoluulojen purkaminen on vaikeaa, ongelmana on myös se, että kaikki eivät pidä sitä edes tarpeellisena. Esimerkiksi Britanniassa 20 prosenttia väestöstä on sitä mieltä, että maa kuuluu briteille itselleen; noin 40 prosenttia sietää ulkomaalaisia kunhan nämä pysyttelevät keskenään omissa ryhmissään ja ainoastaan 40 prosenttia on sillä kannalla, että maasta olisi kyettävä rakentamaan kaikki kansalaiset huomioiva yhteiskunta. Viimeksi mainittu tuntuisi mielekkäältä myös siltä pohjalta, että kulttuuri on tärkeämpi kuin rotu - ovathan esimerkiksi Britanniassa syntyneet vierasmaalaiset lapset kulttuuriltaan lähempänä ikätovereitaan kuin vanhempiaan. Verma toteaakin, että aivan ensiksi brittien olisi kyettävä määrittelemään oma identiteettinsä; vasta sitten muiden etnisten vähemmistöjen "oikeanlainen" huomioiminen olisi mahdollista.

Professori Verman mukaan kulttuurin käsitettä määriteltäessä olisi huomioitava, että:

1) Olemme syntyneet määrättyyn kulttuuriin sattuman kautta. Samalla tavalla emme myöskään valitse äidinkieltämme.
2) Ei ole olemassa ´korkeampia´ tai ´matalampia´ kulttuureita, ne ovat vain erilaisia. Jokaiselle ryhmälle oma kulttuuri-identiteetti on ensiarvoisen tärkeä.
3) Kaikki kulttuurit ovat alttiita muutoksille.
4) Toisten kulttuurien ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että menettäsimme jotain, päinvastoin se auttaa meitä ymmärtämään omaamme paremmin. Se myöskin lisää mahdollisuuksiamme kunnioittaa ja ymmärtää ihmiskunnan monimuotoisuutta.
5) Jokaisen yksilön omakuva ja hänen kulttuuri-identiteettinsä ovat hyvin lähellä toisiaan.
6) Mikään kulttuuri ei ole homogeeninen, vaan koostuu monista eri tekijöistä.

Aiheeseen tasa-arvo koulussa Verma toteaa, että:

Ajan mittaan on muotoutunut erilaisia lähestymistapoja. (1) Monikulttuurisuus, sisältää seuraavat opetussuunnitelmalliset vähimmäisvaatimukset:
 - muiden kulttuurien olemassaolon tiedostaminen ja niiden kunnioittaminen
 - kulttuurisen monimuotoisuuden huomioon ottaminen  opetussuunnitelmassa: erilaiset juhlat; eri ruokatottumukset ja erilainen  pukeutuminen; positiivinen asenne kielelliseen monimuotoisuuteen;
 - sellaisen oppimateriaalin tuottaminen, joka ottaa huomioon kulttuurien  monimuotoisuuden;
 - kaikkien ihmisten kunnioittaminen, kulttuurieroista huolimatta

Tätä lähestymistapaa on arvosteltu sillä perusteella, että eriarvoisuus on rakenteellista ja institutionaalista eikä siihen voida näillä toimenpiteillä vaikuttaa.

Näin ollen (2) rasismin vastaisia lähestymistapoja on kehitetty. Näihin kuuluvat:
 - kouluinstituutioiden ja koululuokkien johtamistapa, joka takaa rotuihin  liittyvien valtasuhteiden muuttumisen siten, että kaikilla ryhmillä on  tasavertainen äänivalta ja edustus ja että resurssit jaetaan tasavertaisesti;
 - yksilöillä on mahdollisuus asettaa kyseenalaiseksi etnokeskeisyys sekä  rasistiset myytit ja stereotypiat;
 - opetussuunnitelman erityinen painotus tasa-arvoon;
 - piilorasismin ja rasismin tiedostaminen ja hävittäminen;
 - henkilökunnan sitoutuminen sosiaaliseen tasa-arvoon;
 - rasismin vastainen linja rekrytoinnissa ja valintaperusteissa;
 - koulujen laaja-alainen sitoutuminen rasismin vastaiseen toimintaan  yhteiskunnassa

Kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä puhuttaessa etnisten vähemmistöjen asemasta koulusysteemissä Verma pitää tasa-arvoa:

Keskustelut tasa-arvosta opetuksessa keskittyvät yleensä liberaaliin käsitteeseen "mahdollisuuksien tasa-arvosta".

Mahdollisuuksien tasa-arvo sekoitetaan usein kolmeen samansuuntaiseen mutta selvästi erotettavaa käsitteeseen:
(1) tasa-arvo opiskeluun valinnassa 
(2) tasa-arvo kohtelussa 
(3) tasa-arvo tuloksissa

Nämä käsitteet tuottavat taas uusia kysymyksiä:
(1) Onko etnisillä vähemmistöryhmillä tasavertaiset pääsymahdollisuudet koulusysteemin "parhaisiin" paikkoihin?
(2) Kohdellaanko heitä tasavertaisesti vai kohdistuuko heihin avointa tai piilosyrjintää?
(3) Ovatko heidän suorituksensa tasavertaisia muiden kanssa standardisoitujen testien tai koetulosten perusteella?

Meidän täytyisi muistaa, että "mahdollisuuksien tasa-arvo" ja "eriarvoiset tulokset" eivät välttämättä 
sulje pois toisiaan, niiden on loogisesti mahdollista elää rinnakkaiseloa. Toisin sanoen, on mahdollista, että vähemmistöryhmien oppilaat saavuttavat mahdollisuuksien tasa-arvon, mutta heidän koulusaavutuksensa ovat silti huonommat kuin väestön yleensä.

Eriarvoinen kohtelu

Koulusysteemit ovat keskiluokan instituutioita - ne eivät tiedosta etnisten vähemmistöryhmien kieltä, käyttäytymistä ja arvoja. Eriarvoisesta kohtelusta on riittävästi todisteita.

Eriarvoiset tulokset

Monikulttuurinen koulutus on jättänyt tämän asian täysin huomiotta. Koulutuksen tulokset ovat yhä epäedulliset etnisille vähemmistöryhmille.

Eriarvoiset opiskelumahdollisuudet

Vähemmistöryhmät eivät ole tasa-arvoisesti edustettuna korkeakouluissa. Niissä peruskouluissa, joissa on paljon oppilaita vähemmistöryhmistä suoritustaso on yleensä kansallisen tason alapuolella.

"Mahdollisuuksien tasa-arvolla" tarkoitetaan sitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa kaikkien yhteiskunnan jäsenten mahdollisuudet henkilökohtaiseen etenemiseen, koulutukseen, taloudelliseen hyvinvointiin, sosiaaliseen asemaan ja valtaan omassa yhteiskunnassaan ovat samat huolimatta hänen taustastaan, luokastaan, sukupuolestaan, etnisyydestään, rodustaan tai vammaisuudestaan. Näin ollen tasa-arvon oletetaan tarkoittavan kaikkien vapautta syrjinnästä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä koulutukseen ja työmaailmaan sukupuolesta, luokasta, rodusta tai vammaisuudesta huolimatta.

Monikulttuurinen koulutus - kehityssuuntia ja lähestymistapoja

Strategioita:

1) Avainkäsitteet ovat identiteetti, itsensä ja muiden arvostus, kulttuurien monimuotoisuus (sekä tosiasiana että arvona), nämä käsitteet tulisi esitellä kokemusten pohjalta;

2) Kulttuuriryhmien identiteettiä tulisi tukea positiivisesti osoittaen eri kielten, kulttuurien, historian ja elämäntapojen oikeutus ja luonnollisuus;

3) Kaikilla oppilailla tulisi olla mahdollisuus opiskella paikallisten ja yhteiskunnan muiden etnisten ryhmien historiallista, sosiaalista ja kulttuuritaustaa;

4) Opetuksessa pitäisi korostua yksilöllisyys, ja nimenomaan metodinen yksilöllisyys joka tiedostaa ja tukee jokaisen oppilaan luontaisia kulttuurisia, sosiaalisia ja henkilökohtaisia pyrkimyksiä;

5) Oppimateriaalin valinta, arviointi ja analysointi puolueellisuuden, ennakkoluulojen ja stereotypioiden suhteen niin, että se antaa todenmukaisen kuvan eri kulttuuriryhmistä ja niiden jäsenistä.

Verman mukaan ennakkoluuloja voidaan vähentää seuraavien tavoitteiden kautta:
 

1) HAVAINTOIHIN LIITTYVÄT TAVOITTEET

  - tuottaa täsmällistä, ajan tasalla olevaa tietoa ja ymmärrystä yhteiskunnan luonteesta ja erityispiirteistä;
  - tutustuttaa oppilaat perusteellisesti koulun ennakkoluulojen ja syrjinnän vastaiseen politiikkaan;
  - korjata väärinkäsitykset ja puolueellisuus
  - vastustaa fakta-tiedon käyttöä ennakkoluulojen perustana;
  - ylläpitää ja laajentaa tietoa ja ymmärrystä kaikkien yhteiskuntaryhmien arvoista, uskomuksista ja saavutuksista;
  - mahdollistaa ennakkoluulojen ja syrjinnän tunnistamisen sekä niiden sosiaaliset ja yksilölliset vaikutukset;
  - antaa tarvittavia valmiuksia ennakkoluulojen vastustamiseen;
  - antaa oppilaille selkeitä ohjeita siitä mitkä ovat hyväksyttäviä ja ei-hyväksyttäviä arvoja, asenteita ja käytöstä koulussa;
  - valistaa oppilaita rakenteelliesta ennakkoluulosta ja syrjinnästä.

2) TUNTEESEEN LIITTYVÄT TAVOITTEET

  - auttaa oppilaita tuntemaan itsensä tyytyväiseksi omaan   identiteettiinsä ja kulttuuriinsa;
  - edesauttaa eri kulttuurien välistä kanssakäymistä;
  - arvostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta;
  - kehittää moraalista sitoutumista ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan;
  - rohkaista tunnistamaan ennakkoluulojen ja syrjinnän aiheuttamia yksilöllisiä sosiaalisia vaurioita.

3) KÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT TAVOITTEET

  - edesauttaa ja rohkaista ennakkoluulotonta käytöstä ja vastustaa   syrjintää sanoissa ja teoissa;
  - edesauttaa kunnioittavaa ja luovaa ´yhteisöllistä ja    vastavuoroista´ toimintaa;
  - tukea oppilaiden moraalisen autonomian ja sosiaalisen vastuun   kehittymistä;
  - rohkaista kriittistä ja reflektiivistä sosiaalisten tilanteiden   ymmärtämistä, analyysiä ja tulkintaa.
Vaikka varsinaisten etnisten vähemmistöjen määrä on meillä Suomessa vielä suhteellisen vähäinen, ennakkoluulojen purkaminen jo itsessään on aina paikallaan. Holistisen näkemyksen välittäminen jos mikä on tarpeen tämän päivän kansainvälistyvässä maailmassa , jossa myös ongelmat entisestään globalisoituvat. Ajalle ominaiselle yhteiskunnan sisällä tapahtuvalle eriarvoistumiselle Verman opetukset tarjoavat niin ikään oivan vastalääkkeen. AB 

Teksti ja kuvat:
Tuula Siira
Historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Oulun Lyseon lukio